Käytiin perjantaina Sanna ja Paulan kanssa ottamassa oikeen tehotreeni. Oli tosi mukavaa, kun ei tarvinnut jänskättää omaa toilailua kun ei ollut liikaa yleisöä :)

Mie en tiedä mikä tuohon pieneen mustaan koiraan on mennyt. Siinä on vauhtia ja virtaa enemmän kuin pienessä kylässä! Pihallakin ainut tapa edetä on juosta niin kovaa, kuin kintuista lähtee. Mitenkähän tuon duracel-pupun saisi väsytettyä? Ei sillä, että valittaisin. En mie mitään sohvapottua toivonutkaan saavani ja mukavan tuollaisen touhupepun kanssa on puuhailla.

Tehtiin ihan pieniä radan pätkiä ja pari loppusuoraharjoitusta. Radalla Laa malttoi keskittyä mallikkaasti, mutta oman vuoron odottaminen on sille kamalan vaikeaa. Odottaminen on Laralle jatkuvaa volinaa ja haukkumista. Lara käyttää muutenkin varsin herkästi ääntään.

Sunnuntaina lähdetään Helsinkiin pentunäytelmiin. Saas nähdä mitä tuomari tykkää tuosta pienestä mustasta aussieneitokaisesta!